Juhlavaa arkea

Pahoittelut hetken hiljaisuudesta :) Viime viikko oli hyvin kiireinen sillä olen vihdoin päässyt kunnolla kiinni toimistotyön harjoitteluuni Kynnys ry:ssä kroonistuneen päänsäryn hieman helpotuttua ja yhden sitkeän flunssan selätettyäni. Kuluneeseen syksyyn on mahtunut kaksi muuttoa, koulun aloitus ja työharjoittelua ja kaikessa on täytynyt edetä kipua kuunnellen. Päänsärkyni on aina päällä kun olen valveilla, eikä siihen ole löytynyt toimivaa lääkettä, ei särkylääkkeistä eikä estolääkkeistäkään. Lepo, liikunta ja puhdas ruokavalio auttaa jonkin verran mutta vielä toistaiseksi joudutaan vain odottamaan. Onneksi migreenikohtaukset ovat pysyneet poissa, eikä ole kahta päällekkäistä särkyä. Mutta voimia jatkuva kipu kyllä vie ja jaksaakseni käydä töissä olen välillä joutunut ottamaan lepoaikaa blogin kirjoitukseen tarkoitetusta ajasta. Kivusta on tulossa oma tekstinsä lähiaikoina.

Mutta nyt ollaan vahvasti kiinni arjessa ja olen saanut nauttia myös itsenäisyydestä työharjoittelupaikassa tuuratessani ohjaajaani. Sain myös kurottua muut kiinni ATK:ssa kolmella tentillä, joista ainakin kaksi meni läpi. Tätä oli vaikea uskoa koska olen ollut poissa enemmän kuin läsnä. Viime viikolla illat kuluivat pojan 5-vuotis syntymäpäiviä järjestellessä, avustajakin oli täydet 17,5 tuntia kanssani ostoksilla ja kotona auttelemassa.

Lauantaina juhlimme siis sekä itsenäisyyspäivää että synttäreitä. Olimme varanneet ruokaa liikaa, yli tuplamäärän kävijöihin nähden mutta eipähän tarvitse käydä kaupassa ihan heti :) Juhlissa tunnelma oli mukavan rento ja erityisen kivaa oli saada vieraaksi pojan paras kaveri vanhalta asuinpaikkakunnalta. Pojilla on ikäeroa yli kaksi vuotta, mutta se ei ole koskaan heitä haitannut, molemmat kun ovat touhukkaita luonteita.

Juhlapöytä loppuillasta

Lopuksi kruunattiin emäntä

Kiukkuiset kaverit :)

Kakun leikkuussa

                                                    Juhlien jälkeen huilailua


Lapsivieraita oli yhteensä vain kolme, enemmänkin oli kutsuttu. Lahjaksi poika sai suklaapelin, sen missä kerätään suklaanappeja ja varotaan ahnetta toukkaa  ja enemmän nappeja kerännyt voittaa. Häviämisessä on vielä paljon harjoiteltavaa, mutta se sujuu paremmin kuin odotin. En halua antaa lapsen voittaa pelkän hyvän mielen vuoksi, koska pettymyksen sietokyky on viisivuotiaalla tärkeä kehitettävä taito. Olen aikaisemmin suhtautunut vähän skeptisesti neuvolan kasvatusoppaisiin, mutta nyt mukaan saamamme MLL:n vihkonen on oikeasti hyvä, kerrankin puhutaan kunnolla henkisen kehityksen vaiheista ja pulmista ja annetaan myös työkaluja arkeen. Myös kuhmukausi näyttää taas
alkaneen!

Muita lahjoja oli sitten väritys- ja tehtäväkirja, puuhapinkka, kolme pikkuautoa ja meiltä vanhemmilta Oktonautit-vesileikkisetti, jonka bongasin kierrätysryhmästä uutena. Ei siis pitäisi loppua hetkeen tekeminen kesken.



Iloista viikkoa tällä kertaa useamman tekstin parissa!


-Elisa