Kesäkuun kuulumisia

Olen ehtinyt viime aikoina kirjoittamaan hävettävän vähän, vielä vähemmän kuin aiemmin. Syyksi ei löydy mitään mehevää draamaa tai muutakaan kiinnostavaa, kolme kirjainta, työ.  Jäin Vapun jälkeen harjoittelupaikkaan keikalle ja siinä vierähti muutama viikko, valmistuin ja tein pari keikkapäivää toisessa paikassa. Olen nauttinut sihteerin työstä terveydenhuollossa ja kokenut sen sopivan haastavaksi mutta en raskaaksi.  Toki olen ollut väsynyt eikä konetta ole juuri arkena tullut avattua kun työ on pääasiassa näyttöpäätteen tuijottamista :) Kokonaisuudessaan olen erittäin tyytyväinen aikuiskoulutukseen ja alanvaihtoon varsinkin kun sain heti hankittua tuntumaa itse työhön. Nyt olisi sitten löydettävä se pitempiaikainen työ, kesä on kyllä hiljaista aikaa kaikilla aloilla. Luulen että haen ensisijaisesti osastonsihteerin töitä vaikka kävinkin myös toimistopuolen tutkinnon osan, olen niin tykästynyt sairaalaan työympäristönä. Minua harmittaa välillä aikaisempi vanhustyön AMK-tutkintoni, kun olen koulutukseen nähden saanut niin vähän alan töitä tehtyä ja edelleenkin olen hyvin kiinnostunut vanhustyön tilanteesta enkä haluaisi että ammattitaitoni pääsee ruostumaan. Ehkä nyt vain ei ole minun aikani geronomina, tai ehkä ammatista ei vieläkään yli 15 vuoden koulutuksen jälkeen tiedetä tarpeeksi?

Mitä muuta meille kuuluu, meillä on kesäkin jatkunut aika lailla arkena koska olemme molemmat töissä, minä tosin nyt vähemmän. Elokuussa ennen pojan esikoulun aloitusta olisi tarkoitus pitää vielä lomaa yhdessä. Tuntuu hurjalta että ihan äsken jäpikkä oli juuri täyttänyt kolme ja menee nyt jo eskariin. Tuntuu myös että meidän elämä on kohta vuoden yhdessä asumisen jälkeen löytänyt omat uomansa ja kaikki on paremmin kuin hyvin. Lukuunottamatta päänsärkyä joka edelleenkin on osa arkeani vuorokauden ympäri, aika viheliäinen vaiva. Nyt odotellaan unitutkimuksen tulosta, sitten ajattelin tarkistuttaa kilpirauhasarvot ja lopuksi miettiä taas narskuttamisen hoitoa. Tällä hetkellä pään kuvantamistutkimuksia ei nähdä tarpeellisena kun voin kuitenkin muuten hyvin eikä ole mitään hälyttäviä oireita. Silti toki välillä käy mielessä onko kaikki siellä aivoissa kunnossa kun vaan särkee ja särkee.

Tämmöisiä pikakuulumisia ilman kuvia tällä kertaa.
Toivottavasti olette yhä matkassa mukana!

-Elisa

Liebster Awards-haaste - 11 asiaa minusta

Uraäidin ruuhkavuodet ja  heitti minulle haasteen (ja niin heitti joku toinenkin mutta en enää muista kuka?!), jossa pitää vastata 11 kysymykseen ja välittää haaste edelleen eteenpäin 11 bloggaajalle uusilla kysymyksillä.

 Minulle osoitetut kysymykset:

 1. Mieluisin kevätpuuhasi?   

 - Ulkoilu raikkaassa kevätilmassa.

2. Ensimmäinen asia, jonka teet aamulla?

 

3. Missä paikassa bloggaat (nyt ja yleensä)?

- Keittiön pöydän ääressä.

4. Nimeä kolme blogia, joita seuraat säännöllisimmin?  

- 47 palasta, Meriannen mielessä ja Landemutsi

5. Miten liikut?  - Lenkkeilen, jumppaan ja uin.

6. Lakkaatko varpaankynsiäsi? - Pari kertaa kesässä

7. Rakkain sisustuselementtisi?  - Sermi tuo omaa rauhaa olohuoneessa nukkujille.

8. Kuinka korkeilla koroilla kuljet?

- 0-3cm, koska virheasennot ja lättäjalat.

9. Unelmasi?     - Tulla äidiksi... ei varmaan yllätys kenellekään... :>

10. Kesälomasuunnitelmasi?         - Rentoa yhdessäoloa ja reissu mökille.

11. Paras kosmetiikkatuotteesi?    - Tällä hetkellä Oriflamen ripsivärit, mm. Fatlash mascara.


Haastettavat blogit ovat: Tyttökullat, Lähiömutsi, Landemutsi, Höpsöä pientä elämää, Odottavan aikaan, Meriannen mielessä, Äidin suusta, Syyskuun palasia, Yksinhuoltajaäidiksi 2011, Sosetta ja sotkua, Hetken vaan. 

11 kysymystä muille: (syvällisiä tottakai!)

1. Kuinka usein itket?

2. Jos saat omaa aikaa, mitä teet?

3. Rakkain harrastuksesi?

4. Asia, mistä et mielellään puhu blogissa?

5. Millainen olet isossa väkijoukossa?

6. Lapsuutesi haaveammatti?

7. Nykyinen/tuleva ammattisi?

8. Kuinka tärkeää raha on sinulle?

9. Miten olet muuttunut kymmenessä vuodessa?

10. Missä näet itsesi 80-vuotiaana?

11. Mitä haluaisit tästä päivästä muistaa?

Tämä hetki

Katso tätä päivää, sillä se on elämä.

Sen lyhyessä hetkessä on koko totuus.

Siinä on koko olemassaolosi todellisuus.

Kasvun riemu, toiminnan loisto, kauneuden kirkkaus.

 Eilinen on vain unta, huominen on vain näky.

Mutta jos elät tämän hetken hyvin, 

on eilinen uni onnesta, jokainen huominen toivenäky.

Katso siis tarkkaan tätä päivää!

Aloita joka aamu uusi elämä!

-Goethe 

Täytin viime kuussa 26-vuotta. Yllä oleva runo, oli osa isoäitini lähettämää syntymäpäivätervehdystä. Miten jo elämää nähneet ihmiset osaavatkin valita ne osuvimmat sanat? Synttäreiden aika molemmin puolin on aina tunteikasta aikaa, koska sekä äitini että minun syntymäpäivä että äitienpäivä ovat kaikki samalla viikolla. Osa teistä tietääkin ettei äitini enää ole ollut täällä kanssani pitkään aikaan. Hän menehtyi yllättäen ollessani 16-vuotias. Olen miettinyt useasti kirjoittavani tuosta ajasta, mutta sanojen löytäminen niille tunteille on vaikeaa. Kun mietin itseäni kymmenen vuotta taaksepäin, näen kovia kokeneen mutta vahvan selviytymisen tahdon omaavan tytön. Se tahto on kantanut tänne asti: Nyt voi jo hengähtää, asiat on hyvin. Paremmin kuin vielä hetki sitten ajattelin.

Äiti-asiaan on tullut uusi ulottuvuus. Myös poika kaipaa äitiään. Äidinkaipuu näyttäytyy mitä erilaisin tavoin ja on usein naamioituneena kiukkuun, turhautumiseen ja mielipahaan. Vaikka sydämeeni sattuu nähdä pienen lapsen ikävä, olen onnellinen että hän kykenee tuntemaan sitä. Hänen äitinsä on olemassa, vaikkakin vähän kauempana. Hänellä on äiti ja nyt myös tarvittaessa varaäiti. En halua edes ajatella hänelle samaa menetystä. Äidin merkitys lapsen elämässä on niin suuri, että vaikka sanotaan että äitiys on enemmän tekoja ja läsnäoloa kuin verisukulaisuutta, niin kyllä se verisidekin on vahva. 

Niin on myös minun siteeni poikaan, se on omanlaisensa ja sellaisena erittäin tärkeä meille molemmille. Kun poika haluaa syliini kaikki muu siinä hetkessä on merkityksetöntä. Silitän pehmeää niskaa ja katson hänen suuria sinisiä silmiään, joissa on niin paljon viisautta. Kun kerran itkin, tuli poika halaamaan minua, halasi vain, ei muuta. Kun hän itkee, minä halaan häntä ja lähetän pahan mielen matkoihinsa. Siinä on kaikki, meidän omassa hetkessä.

Elisa