Tämä teksti aloittaa henkilökohtaisen avun ja avustaja-aiheen blogissa.
Tarkoituksena on kertoa minun ja perheeni arjesta ja avustajan roolista siinä.
Minä en pysty pystyttämään joulukuusta, mutta voin koristella sen.
Minä en voi nostaa kuumaa kinkkua uunista yhdellä kädellä mutta voin silti valmistaa sen.
Minä en voi kantaa neljää ruokakassia mutta voin tehdä ostokset.
Minä en voi nostaa maljakkoa ylimmältä hyllyltä mutta voin silti hyötykäyttää kaiken kotimme kaappitilan.
Minä en pysty juoksemaan karkaavaa lasta kiinni mutta voin yrittää ja näyttää hauskalta.
Minä en pysty liikkumaan kauniisti ja näyttämään samalta kuin kuka tahansa muu.
Minä näytän minulta ja kaikessa kykenemättömyydessäni olen esimerkiksi perheen aivot, pankki, kuski, kokki, paperinpyörittäjä ja viihdyttäjä.
Loppujen lopuksi nämä esteet ovat vain omassa päässämme. Kaikkeen löytyy aina ratkaisu, silloinkin kun lähinnä kiinnostaisi heittää kepit ojaan ja linkata lähikapakkaan - niin kuin kaikki muutkin.
Eilen nostin melkein 17-kiloisen jätkän syliini itse, ei siksi ettei hän osaisi kiivetä vaan koska hän halusi leikkiä vauvaa... :>
Kaikki pilkkuni ovat siirrettävissä, mikään ei ole mahdotonta maailmassani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti