Mutta palataan siihen vuoteen 1998 kun odotin esikoistamme, minä ja mieheni Sauli oltiin tuolloin 22 vuotta täyttäviä, olimme päättäneet et lapsi saa tulla ja saa olla sellainen kuin on, keskeytys ei käynyt mielessä vaikka sitä eri tahoilta meille suositeltiin, niin sukulaiset, neuvolassa, lääkäri jne.
Mutta me olimme päättäneet et me perustamme perheen ennakkoluuloista huolimatta.
Odotusaika meni hyvin, tämän ensimmäisen kohdalla :) jaksoin mm kävellä vielä eduskuntatalon portaa vaikka olin seitsemännellä kuulla raskaana, vyötäröni oli isompi kuin minun koko pituus yli 130cm.
Pahimmat kommentit ja arvostelut tuli omilta sukulaisiltamme, mutta niistäkin selvittiin ei annettu toisten mielipiteiden vaikuttaa ja satuttaa.
Voi sitä syyskuun päivää kun lapsi sektiolla maailmaan tuli, molemmat meistä oli onnellisia ja peloissaan, mut siinä se oli meidän pieni ihan rauhallinen poika, 47,5cm ja 3820kg.
Jälleen tuli sukulaiset kehiin nyt pitää ottaa kotiapua ja pyytää joku meille hoitamaan vauvaa että ei me pärjätä, ei huolittu ketään ulkopuolista tutustuttiin rauhassa vauvaan. Myöhemmin annoinmme kyllä lasta yöhoitoon ja päivälläkin hoitoon sukulaisille.
Käytäntö opetti kuinka lasta hoidetaan ja tilanteet opettaa kuinka mm kuljettaa lapsi sisätiloista autoon kuin ei jaksa toista enään kantaa, oli vaunut, rattaat, pulkat ja kelkat käytössä siihen saakka kuin itse oppi kävelemään.
Me oltiin päätetty selvitä ja selvittiin tilanteista vaikka suku ja muut pelkäsi. Poika sai nimen Kimmo Tapio meidän hääpäivänä 10.10.-98, tuosta noin reilu kuukausi niin olin jälleen raskaana...enään ei pelottanut kun tiesi mitä tuleva on....mut jälleen tuli palautetta eri tahoilta.
...tästä on hyvä jatkaa seuraavan kerran.
Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulun aikaa kaikille.
-Tuula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti