Pullavaras

Onko tuttua? Saadessasi nukkua viikonloppu aamuna vähän pidempään alat jossakin vaiheessa miettiä että nyt on liian hiljaista, jotain on tekeillä. Menet keittiöön ja löydät lapsen seisomasta tuolin ja kolmen kymmenen kirjan päällä. Juuri kaivamassa yläkaapista piilotettuja nameja. Tai parhaimmassa tapauksessa lattialta tyhjä pussi kädessään.

Olipa yksi aamu hävinnyt iskän takin taskusta karkkipussin loput, koska "Olit jättäny ne liian alas". Sillä kertaa hän tunnusti siinä vaiheessa kun iskä olisi antanut pari karkkia. Miksi? "Siks".
Tänään löysin pojan sängystään katsomasta piirrettyjä tyhjän pullapussin kanssa. Pullapussin, joka eilen ostettiin vieraita varten ja piilotettiin alkuyöstä katonrajaan. Mietittiin että ei se varmaa yletä. No yletti. Keittiö näytti koskemattomalta. Kun kysyin miksi, kuulin taas samat "Mä yletin sinne ja ette ois antanu kuitenkaan."

Kaikki lapsethan tätä tekee, minäkin olen tehnyt mutta en ole vohkinut kaikkia ja piilotellut tyhjää pussia sängyn alle tai laatikkoon. Tai vienyt sokeripussia sänkyyn leivän sijaan. Nyt lähti digiboksi ja dvd-soitin takavarikkoon ja karkkipäivä peruttiin.
Mutta eipä taida auttaa kuin lakata ostamasta herkkuja ja juoda kahvit ja teet ilman sokeria.
Ei edes oltaisi näin tiukkoja jos vehnä ja sokeri ei saisi lasta niin kiukkuiseksi moneksi tunniksi ellei päiväksi. Eniten potuttaa että tämä tapahtuu aina uudestaan ja vaikka olisi aamiainen kaapissa valmiina. Vaikka sanoisit että jos on nälkä, ota banaania tai leipää.

Salaa ottaminen ei edes lapsen mielestä ole väärin, vaikka siitä on puhuttu
kauan ja hän tietää sen olevan.

 Miksi säännöt on niin vaikea ymmärtää? Ensin ei annettu muiden nukkua aamulla jos itse herää ja nyt koetaan oikeuttavaksi syödä yhteiset herkut sillä välin.

Ärsyttävää.

Joku saattaa kysyä miksi sitten ostatte niitä,  no miksi sinä ostat?

Meillä on karkkipäivä kerran viikossa ja satunnaisesti tulee jotain pientä ostettua, no eipä vähään aikaan...

-Elisa