Oikein Hyvää alkanutta vuotta 2015 jokaiselle.
Pitkän tauon jälkeen jatkan elämän tarinaani teille, viimeksi jäin siihen kuin odotin keskimmäistä lastamme.
Raskaus aika tuolloin 1999 oli hiukan rankempi kuin eka, pahoinvointia oli enemmän ja maha kasvoi vaan, esikoinen oli hoidettavana, väsymystä oli ja syytöksiä niin sukulaisilta kuin sairaala tahoiltakin, että pitääkö sitä heti perään toinen tehdä kun ekakaan ei ole terve jne. kuinka te nyt toisen heti perään olisitte nyt odottanut sen vuoden edes niin näkisitte mitä vauva arki on.
Mut meidän päätös ja meidän tuleva lapsi, ei annettu harmituksen tulla vaikka moni sitä yritti...
Tyttö näki päivän valon 10,5kk myöhemmin kuin veljensä :) heinäkuussa, neiti kastettiin Kimmon 1v päivänä ja hänestä tuli Karita Emilia.
Karita oli täysin erilainen vauva kuin Kimmo oli, tempperamenttiä löytyi ja minä itse tahtoa heti myös, sekä päättäväisyyttä.
Karita oppi ennen Kimmon puhumaan ja, viikon myöhemmin kävelemään kuin Kimmo, välillä tuntui et meillä on kaksoset, vaikka ei ollutkaan. Moni ulkopuolinen luuli näin myös.
Eräät sukulaiset eivät hyväksyneet neitiä vaan aina tyrmäsivät hänet eivät ottaneet häntä vaikka veljeä olisivat ottaneet mukaan eri paikkoihin. Karita muistutti minua jo pienenä joten eräät ihmiset toimivat ja käyttäytyivät sen mukaan, kun en minä kelvannut niin ei kelvannut neitikään sitten...mutta me perheenä pidemme jos silloin yhtä joko tai valintoja piti ihmisten tehdä...me päätettiin asiat jos et hyväksy neitiä niin et sit hyväksy poikaakaan.
Tämä näiden sisarusten välinen suhde oli jotain ainut laatuista jo pienenä he välittivät toisistaan ja pitivät huolta ja toinen toi toiselle lelun jos itselle otti...neiti valitsi veljensä vaatteita jo pienenä heti kuin itse oppi pukemaan hän on sen jälkeen itse valinnut vaatteensa sekä taatusti pitää huolen jos häntä ei jokin miellytä. :)
Vuosi 2000 tuli näitä pieniä hoitaessa ja rakastaessa. Saulin kanssa mietimme et jos sen kolmannen lapsen haluamme niin se pitää heti kohta perään tehdä, ettei tule liian pitkä ikä ero.
Lokakuussa 2000 huomasin odottavani lasta, olimme päättäneet että tätä raskauta emme kerro heti kellekkään...näin tapahtuikin. Lähi suku sai tietää vasta kun olin 4kk raskaana ja siitäkös haloo syntyi... :) mutta emme välittäneet edelleen meidän päätös ja meidän lapsi.
Raskaus aika tähän oli erillainen jälleen. Minulla oli raskauden aikainen diabetes, laihduin 10kg raskaus aikana. Ruoka ei maittanut ja koko ajan teki pahaa.
Tämän raskauden yhteydessä teimme päätöksen että tämä saa olla viimeinen että synnytyksen yhteydessä minulle tehdään sterilisaatio ja näin tapahtui kesäkuussa 2001, Neiti syntyi Kimmon ja Karitan pikkusisko. Neiti syntyi niin saimme kuulla sitten jälleen että tätä lasta emme sitten ota hoitoon ja emme enään jaksa tätä jatkuvaa vauva vaihetta että hoitakaa ja huolehtikaa itse... no oli pakko jälleen tehdä iso päätös joko ei kukaan tai sitten kaikki kelpaa.
Tämä vuosi oli sukulaisten kanssa vaikea, mutta siitäkin selvittiin kun pysyimme päätöksessämme.
Neiti sai nimen Amanda Vilhemiina isosiskon Karitan 2v syntymäpäivänä.
Kimmo ja Karita otti vauvan tulon hienosti, tosin noiden kahden sisaruksen väliin ei tullut Amanda noiden suhde jatkuu tänä päivänäkin ainut laatuisena...toinen huolehtii toisesta ja kysyy missä toinen on jos ei ole sovitusti kotona jne. Edelleen Karita tykkää valkata Kimmolle vaatteita jne. Amanda on toisenlainen luonne kuin sisaruksensa, hiljaisempi ja arempi. Tosin kolmikolla nyt on ihan oma huumorinsa ja Kimmo tulee sisarustensa kanssa oikein hyvin juttuun mut tytöt keskenään kinastelee päivittäin, mutta kaippa se kuuluu asiaan.
Tänä päivänä jos mietin niin teimme oikean päätöksen lasten suhteen että saivat tulla niin pienillä ikä eroilla, jos olisin jäänyt odottamaan vuosia niin noita teinejä ei olisi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti