Kolmas blogikuukausi käynnistyi

Uusi vuosi on otettu vastaan, me nautimme vielä viikonloppuna vanhempien omasta ajasta ja poika ajastaan Papan kanssa. Lisäksi sain kirittyä ryhmäläisiäni hieman kiinni koulutehtävissä, kiven kokoinen paino lähti sydämeltä...

20.12 pyörähti käyntiin Saa tuijottaa! - blogin kolmas olemassaolon kuukausi. Kiitos Kynnys ry:n SAMAT-projektille blogin mainostamisesta ja Kun äiti kelaa - blogin Selinalle uudesta bannerista ja pienestä sivujen viilauksesta. Projektin slogan samanlainen erilainen vanhemmuus  sopisi mainiosti myös blogin iskulauseeksi, koska sitä vammaiselle vanhemmalle lapsiperhe-elämä juuri on: samanlaisuutta erilaisin lähtöasetelmin. Itse koen että vanhemmuus tuo vammaisten ja vammattomien välille tarvittavaa tasa-arvoa. Viimeiseen kahteen kuukauteen on saatu sisältöä monesta hyvästä aiheesta niin vammaisuudesta kuin tavallisista arkielämän asioistakin. Blogin tarkoituksena onkin olla sopiva sekoitus perhe-, lifestyle- ja mielipideblogia, jossa uskalletaan puhua asioista rohkeasti niiden oikeilla nimillä. Tavoitteista voisi mainita mm. jakaa tietoa vammaisuudesta ja vanhemmuuden erityiskysymyksistä sekä tarjota vertaistukea arkeen ja perhesuunnitteluun, ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vaikuttaa ihmisten ennakkoluuloihin ja asenteisiin vammaisuutta kohtaan.

Aivan alussa emmin löytyykö blogille lukijoita, tai olenko minä edes oikea henkilö kirjoittamaan perheblogia synnyttämättömänä naisena, jolla kokemus lapsista on toistaiseksi vain kahden vuoden mittainen? Koin, että uusvanhempana tarvitsen blogiin biologisten äitien kokemusta ja sainkin innostettua mukaan mahtavia tyyppejä. Tähän mennessä blogiin on kirjoittanut minun lisäkseni neljä eri-ikäistä ja eri tavoin vammaista äitiä: Tiia, Petra, Tuula ja Selina. Löydät heidät tunnisteella vieraileva kirjoittaja. Tekstin lopusta löydät muut kirjoitusta kuvaavat tunnisteet. Mikäli haluat osallistua blogin kirjoittamiseen, voit ottaa yhteyttä kommentilla, sähköpostilla tai facebook-sivujen kautta.  Sinulla ei tarvitse olla vielä perhettä vaan riittää että olet vammainen ja valmis jakamaan ajatuksiasi vanhemmuudesta. Kirjoittaminen tapahtuu omaan tahtiin, en arvioi tekstejä mitenkään vaan luotan kirjoittajiin täysin ja haluan heidän tyylinsä näkyvän blogissa. Kirjoittaminen voi olla säännöllistä, muutama postaus tai kertaluontoinen juttu.

Tällä hetkellä fiilikseni blogista on erittäin positiivinen ja varma ja vaikka aikaa saisi löytyä välillä enemmän niin kokonaisuudessaan odotukseni blogia ja bloggaamista kohtaan ovat toteutuneet. Ison perheen kasvattina yhteisöllisyys on minulle luontaista ja olen jo nyt äärimmäisen vaikuttunut muiden kirjoittajien innostuksesta ja aktiivisuudesta.   Olen myös iloinen siitä, että blogi on alkanut tavoittaa ennestään tuntemattomiakin lukijoita.

 

Heille ketkä eivät vielä ole ehtineet kirjoittaa haluan sanoa, että minnekään ei ole kiire ja mitään stressiä ei tästä kannata ottaa. Toki on mukavaa jos blogi päivittyy tasaiseen tahtiin, mutta siitä minä aion pitää huolen.

Lähiaikojen aiheita:

Blogeja erilaisuudesta

Avustaja lapsiperheessä osa 2

Cp-vamma (diplegia spastiga) omin silmin

Jos en olisi vammainen niin...

Missä vammainen äiti on vahvoilla?

Liikunta rajoitteisena

Uusmutsin koetinkivet

Ainokaisemme


-Elisa