Flunssa - vihollisesta ihan kivaksi kaveriksi

Tämän viikon keskiviikkona tunsin itseni yllättäen kipeäksi. Oli kauan odotettu vapaapäivä ja olin juuri taas fiilistellyt vanhoja tavaroita ja valokuvia, siis ihan uskomatonta että voin penkoa mun vanhoja kellarissa maanneita tavaroita ilman mitään ongelmaa! Entiselle sisäilmasairaalle tää tuntuu vieläkin vaan niiiiiin hiton hyvälle haha :D

Minä kun pengon mun tavaroita <3 Kuva:google

No mutta, tunsin siis perinteisiä flunssan alkuoireita tuona iltana. Vähän siinä meinasi taas tulla aiempaa tapaani reagoida asiaan joka ois mennyt jotenkin näin:

"Omg omg omg, mun kurkussa tuntuu jotenkin oudolle. Oonkohan mä tulossa kipeeksi? Ei nyt! En halua! Mulla on niin paljon kaikkea mitä mun pitää tehdä, miksi se tulee just nyt?!? Nyt jostain hitokseen c-vitamiinia, missä mun kaikki aseet on?!!? *paniikin omaista tavaroiden kaivelua* Missä mun villasukat on, auttaisko jos joisin teetä? Hei, mitä mä tekisin, tajuuks kukaan kuinka vakava asia tää on?"

Nyt tää kyllä naurattaa, koska tiedän jo vanhasta tottumuksesta että se c-vitamiini ei muuten hitokseen auta. Yleensä. Josta päästään siihen mitä tein erilailla tällä kerralla? No olin ihan sairaan onnellinen, että edellinen flunssa oli oikeasti 6 kuukautta sitten. Näin siksi, että siitä ei ole kauaa kun tämä väli oli vain kuusi viikkoa. Seuraavaksi mietin, että mähän voisin toivottaa tän flunssan ihan tervetulleeksi ja ottaa tän ajan lepona. Tein näin ja järjestin itselleni pari lepopäivää, vaikka se vaati muutaman puhelun töihin ja mietin hetken, että toivottavasti pärjäävät. Mut kyllähän ne. Ja ehkä kaikkein järisyttävintä oli tajuta että, mulla ei ensimmäistä kertaa ole yhtään huono omatunto!

Ehkä tähän vaikutti myös se, että työskentelen sairaalan vuodeosastolla ja linjaus on että töihin ei tulla kipeänä. No tässähän on sitten monenlaisia tulkintoja siitä, että mikä on riittävän kipeä. Itseni kohdalla, koska flunssatkin yleensä kestää 1-2 viikkoa oon nykyään ajatellut että lepään heti alkuun niin paranen nopeammin. Tällä kertaa mulla oli tuuria siinä mielessä, että olin juuri jäämässä kolmen päivän vapaalle kun flunssa saapui. Tiedän että niin moni mun kavereista tunnistaa itsensä tästä panikoivasta tekstistä, että oli ihan pakko tuoda esille. Nyt voin jo ihan ok, mutta vielä pitää levätä.

Mietin, onko pelottavinta kuitenkin ehkä vain pysähtyä? Olla täyttämättä hetken niitä velvoitteita ja vaan olla? Meinaan tiedän että moni meistä kiskoo töitä pienessä nuhassa buranan voimalla sen kolme viikkoakin. Onko se sen arvoista oikeasti? Kun pysähtyminen hetkeksi antaa meille niin paljon voimia jatkaa taas. Mutta onko se just niiden omien demonien herättelyä? Voi ollakin. Mutta niitä mörköjä voi myös silittää ja kehua. Ne on loppujen lopuksi aika tosi söpöjä. Ainakin mun omat on :D

Ja yksi, mitä olen nyt tehnyt kun pää on ollut ihan täynnä räkää ja ois tehnyt mieli märistä, oon kuvitellut itteni tällaiseksi pieneksi otukseksi ja nauranut päälle:

Heti parempi, eikös?