Äitipuolen vartalo

Synnyttämättömälläkin naisella voi olla maharöllykkä. Sitä olen päässyt todistamaan näiden parin vuoden aikana. Puhutaan iskä ja äitivartaloista, vartaloista joissa on ottaa mistä kiinni, pientä hyllyvyyttä ja niin edelleen. Mutta entä sitten äiti- ja isäpuolten vartalot? Saako äitipuolella olla ylimääräistä vyötäröllä ilman raskauta ja synnytystä, jota usein pidetään tähän syynä? Ihan valehtelematta, minulle on tullut muutama kilo tässä vajaa kolmen vuoden äitipuolielämän aikana. Ja se on tullut enimmäkseen vyötärölle. Pojan mukaan se näyttää vauvamahalta, vaikka siellä ei kukaan asukaan. Laitoin juuri varastoon ison säkin pieniä vaatteita ja olen ottanut vastaan sopivampia. Ei ole kyse siitä että en pitäisi itseäni kauniina tai viehättävänä, en vain oikein viihdy kropassani tällä hetkellä. Olen huomannut, että jos puhun painostani muut sanovat: "Et sä lihava ole". Niin, en vielä minä ajattelen.



Lihomiseni on tapahtunut pikku hiljaa, pari kiloa per vuosi, oikeastaan vähän varkain. Päähäni on iskostunut kehonkuva urheilijavuosilta ja tuntuu ettei mieli ole pysynyt muutoksessa mukana. Ei ole nimittäin kovin montaa vuotta siitä, kun minulla oli pyykkilautavatsa, lihaksikkaat kädet ja timmit vatsalihakset niin kuin uimareilla tyypillisesti on. Nyt tilalla on pömppis ja venymäarpia sekä lantiollakin hieman lisää. Muutos ei ole kovin iso mutta kyllä sen on esimerkiksi vaatteissa huomannut, muutama kuukausi aiemmin ostetut housut ovat jo pienet. Ja ovat jotkut läheisetkin pyöristymistäni kommentoineet. Painonnousu on vaikuttanut itsetuntoon, liikkumiseen ja jaksamiseen. Rehellisesti sanottuna en halua tulla raskaaksi lievästi ylipainoisena ja vaikkei se ole suunnitteilla nyt, olisi hyvä tarttua muutokseen jo etukäteen. Esimerkiksi 20 kilon painonnousu estäisi todennäköisesti itsenäisen liikkumiseni kepeillä raskauden loppuvaiheessa. Vartalotyyppini on sellainen että kroppa pitää kiinni omistaan. Minulla on myös todella hidas aineenvaihdunta. Ei ole kyse siitä etten olisi yrittänyt laihduttaa, olen kokeillut jos jonkin laisia ruokavalioita ja treenejä. Viiden kilon tiputushan vaatisi ahkeraa liikuntaa ja tiukempaa ruokavaliota, sillä pelkällä ruokavaliolla tulos on ollut grammoja. Viimeisin laihdutukseni kesti kuukausia ja eroa ei tullut. Edellisen eron jälkeen laihduin kymmenen kiloa ja ne ovat tulleet takaisin aloitettuani migreenilääkityksen muutama vuosi sitten. Jotkut sanovat että lääkkeet eivät lihota. Itse olen kuitenkin todennut että ne keräävät nestettä ja lisäävät ruokahalua ja sitä kautta painonnousua.

Tiedän etteivät kuvat näytä pahalta. Ehkä joidenkin mielestä minun ei edes pitäisi puhua ylipainosta, vaikka olen lievästi lihava. Haluan kuitenkin tuoda esiin, että kun liikkuu hankalammin tuo jokainen kilo lisää haastetta. Ja miksi niin monet laihduttavat normaalipainon sisällä tai näkevät itsensä lihavina ilman syytä? En tiedä, mutta ei se tarkoita ettei rakastaisi itseään tai olisi jotenkin sairas. Samoin, jos ajattelet että onpas tuo vuosien aikana lihonut, et voi tietää mitä taustalla on. Kenties vaikea kipusairaus joka rajoittaa liikkumista, kuten minun migreenini, päänsärkyni ja nykyisin myös fibromyalgia tekee. En syytä lihomisestani sairauksia, mutta kyllä tahdon sanoa että ne vaikuttavat paljon. Liikunnasta on apua ja se on esimerkiksi fibromyalgiassa tärkein hoitomuoto, mutta kun rakkaasta lajista, uinnista, tulee väkisin vääntämistä hampaat irvessä koska uimalakki puristaa päänahkaa mutta ilmankaan ei voi olla, tullaan pattitilanteeseen. Samoin jos joka paikkaa särkee jo valmiiksi ja lenkin tai kuntosalin jälkeen ei meinaa sängystä tai sohvalta päästä enää ylös motivaatio laskee. Tässä en nyt tarkoita että lähtisin repimään vaan että ihan normaali rasitteinenkin liikunta saa minut kipeäksi. Olen siis todennut että kevyt liikunta etenkin kävely on minulle se paras juttu juuri nyt.

Kun yritin saada väkisin kiloja tippumaan, mutta mitään ei tapahtunut, päädyin lopettamaan tiukat ruokavalion rajoittamiset ja keskittymään puhtaaseen ruokaan. Valitettavasti sekään eikä esimerkiksi kokeilemani ayurveda ole pysäyttänyt painonnousua. Arvelen, että moni nainen ja miksei mieskin jakaa tämän ongelman kanssani, kun parin kympin jälkeen painoa on kertynyt tasaiseen tahtiin, mutta sitä ei vain nitistetä Superdieetillä, Alku ruokavaliolla, ph dieetillä tai muilla valmennuksilla. Ehkä kunnon hikiliikunta viidesti viikossa ja karsittu ruokavalio toimisi, mutta kuinka moni siihen oikeasti pystyy? Silti jotain on tehtävä ennen kuin oikeasti ollaan ongelman äärellä, ihan jo liikuntavammankin vuoksi.

Onko sinulla ollut vaikeuksia laihduttaa ja miten olet onnistunut?
Vai oletko hyväksynyt painonnousun osana elämää?