Olemme lyhytkasvuinen perhe Keski-Suomesta, tarkemmin sanottuna Jyväskylästä.
Olen Tuula ja olen 38 vuotias, työkyvyttömyyseläkkeellä oleva, mieheni on Sauli 38v työssä Valmetilla, meillä on kolme murosikäistä nuorta Kimmo 16v, Karita 15v ja Amanda 13v.
Meillä on kertynyt vuosien varrella kokemusta vammaisuudesta, erilaisuudesta, tuijottamisesta, äitiydestä, ennakkoluuloista, haasteista jne.
Haluan jakaa sitä teidän kanssa, pieninä paloina noin viikottain, jos joku haluaa jotakin erikoita tietää ja kysellä olen valmis myös vastaamaan.
Vuonna 1997 olimme lyhytkasvuisten nuortenaikiusten leirillä heinäkuussa, sen viikon aikana Lappeenrassa tutustuimme toisiimme ja ihastuimme jo vähän, leiri päättyi, soittelimme toisillemme päivittäin useita puheluita, tapasimme oikeastaan taas pian oli kesä oli helppo tavata toista, välimatkasta huolimatta.
Elokuu tuli kumpikin aloitti opiskelut kauppiksessa, mutta eri paikkakunnilla. Itsekseni mietin et tämä ei toimi näin, minä haluan muuttaa ja haluan muuttaa Saulin kanssa saman katon alle, joten lokakuussa muutin ensiksi hänen vanhempiensa luo jossa yhdessä etsimme asuntoa, saimme asunnon marraskuun alusta yksityiselta Järvenpäästä, opiskelut jäi minulta mut ei haitannut siinä vaiheessa ja voi sitä onnea kaksin jarkuvasti.
Sauli opiskeli päivät, minä yritin soputua uuteen ympäristöön, kaupunkiin ja ihmisiin.
Seurustelun alussa oma ja Saulin suku oli meitä vastaan et emme saisi olla yhdessä, koska kumpikin on lyhytkasvuisia et siitä ei tule kuin ongelmia, he eivät hyväksyneet meitä silloinkaan...mutta emme antaneet muiden tulla väliimme, ajattelimme että tämä suhde on meidän välinen ei muiden. Joten ei aikaakaan kuin jo joulukuussa 1997 huomasin olevani raskaana...
tuosta kerron lisää seuraavassa tekstissä.
Ihanaa että saan tänne teille jakaa menneisyyttä ja tulevaisuutta :)
lumisin terveisin Tuula
Kiva kirjoitus, Tuula ja koko Karttusen perhe tulikin "tutuksi" erilaisista perheistä :)
VastaaPoista