Edellisellä postauksella oli paljon lukukertoja, kiitos paljon ihanasta palautteesta! Vieläkin välillä tuntuu hassulta kuulla, että mun blogilla on oikeasti faneja, oon siitä tosi kiitollinen. On aivan ihanaa saada käydä tätä matkaa rakkaiden ja voimaannuttavien ihmisten kanssa, kuten Maria Nordinin.
Tässä blogissa ei enää puhuta sairaudesta ja niihin liittyvistä haasteista uuden DNRS-ohjelman myötä. Jos haluat, (joka ei ehkä kuitenkaan ole enää tarpeellista) voit lukea niistä viime vuoden puolelta. Ympäristöhaasteista löydät tästä. Haastattelut MeNaisista ja Ilta-Sanomista.
Näistä hetkistä on nyt yli vuosi aikaa ja voisi sanoa mun koko elämäni muuttuneen, oon saanut toisen mahdollisuuden. Oon hyvin pitkälle jo voittanut mun "ne". Enää mun ei tarvitse miettiä päätäni puhki, voin vaan nauttia matkasta. En sano, että kaikki "niitä" välttämättä tää ohjelma poistaisi, mutta sen tiedän että hyötyä saadaan 90%:ssa tapauksista.
Mun elämä on ollut mielenkiintoinen ja täynnä eri vaiheita. Nyt ollaan tultu tasaiseen, onnelliseen vaiheeseen. Mun uusi parisuhde alkoi kun olin vielä vanhoissa malleissa ja toistin jatkuvasti jo kokemaani. Nyt, mun rakas saa pitää mua kädestä kiinni kun nauran ja olen onnellinen. Se ilon näkeminen toisen silmissä on ehkä paras palkinto. Kuinka siis pystyin jättämään asiat taakseni, luopumaan synkistelystä ja valittamisesta, jotka oli mun selviytymiskeinoja? Avain on oppiminen, tietoinen valinta ajatella iloisia ja onnellisia asioita. Nähdä hetken kauneus ihan koko ajan. Kun systemaattisesti siirrät ajatukset takaisin hyvään ja läsnäoloon, kaikki muu seuraa perässä. Suosittelen kaikkia kirjoittamaan tavoitteensa ja unelmansa ylös. Ne voivat olla niin pieniä tai isoja kuin ne ovat, realistisia tai ei niin sinulla on mahdollisuus tavoittaa ne. Sitten vain päättää mistä aloittaa, kuinka helppoa ja hauskaa! Kirjoitin tuntemuksistani seuraavalla lailla muutama päivä sitten keskiyöllä:
Katson silmästä silmään vanhoja ajatuksiani, ne heijastavat suurta ikuista voimaa joka meni vain hetken väärillä poluilla. Valjastan sen nyt uudestaan. Nostan jokaisen muiston esiin ja täytän sen naurulla, sitten lähetän menemään. Jopa ne vahvimmat, tunteiden sävyttämät, niistäkin päästän irti. Nyt ymmärrän, miksi silloin itkin, enkä koskaan uskonut että se olisi tässä. On oltava jokin avain. Hei, ne on onnenkyyneleitä tänään. Siitä että olen olemassa, olen minä. Siitä että sain kasvaa, nähdä ja tulla takaisin ehjäksi. Niin kuin alussa olikin. Vain minä ja viisaus, täydellinen terveys. Olen rohkea, olen vahva. Tiedän, mutta tärkeimpänä, tunnen.
Ihan viime päivinä olen huomannut mielessäni todella ison muutoksen. Olen katkonut vanhoja olettamuksiani itsestäni ja maailmasta ja esteet on kaadettu. Mielen alituinen keskustelu on vaimentunut ja tilalla on yhä enemmissä määrin rauha ja energisyys. Asiat mitä pitää tehdä minä saankin tehdä. Musta lähtee aivan käsittämättömän hyvät vibat kun viiletän lenkkipolulla tai ylöspäin portaita reidet poltellen. Teen sen kuin itsestään, ja huomaan päättäneeni että tää on mun uus juttu. Jes jes jes! Näen peilistä iloiset, aidon onnelliset kasvot ja tuikkivat silmät. Samalla kun olen kääntynyt sisään päin tarkastelemaan ajatuksiani olen auennut muille ja todella suuria emotionaalisia muureja on murtunut. Sellainen vaatii vastaan tulemista, anteeksiantoa ja anteeksi saamista.
Ei turhaan sanota, että saat sen mistä luovut. Muutos todellakin on mielentila, ja se on kaikille mahdollista. Ensin pitää vain kartoittaa ne omat tavat ajatella ja kun mieli sanoo "EI", silloin todellakin mennään ja tehään se. Tämä ajatus kertoo että olet tavoittanut otollisen kohdan uuden ajattelutavan muotoutumiselle. Myöskin, mitä enemmän luovut siitä mitäköhän muut sinusta ajattelee sitä suuremman rauhan saat itselle. "Niistä" puhumisen ja ajattelun lopettamisen lisäksi olen luopunut muiden ihmisten arvostelusta ja heidän toimiensa pohtimisesta. Kaikki koulukiusaajat, sydämeni rikkoneet, minua loukanneet tai he ketkä eivät uskoneet muhun: Te ootte saaneet anteeksi <3 Ja minä myös.
Näin on alkanut uusi luku, jota ohjaa tavoitteet ja unelmat. Sisäinen motivaatio riittää niihin kyllä.
Herätä säkin omasi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti