Mitä kuuluu Karttusille?

Koska Elisa odottelee edelleen päänsäryn rauhoittumista ja botox-hoitoa, mennään välillä taas Karttusen perheen pariin. (Blogi on edelleen toiminnassa siis!)

 

Tuula kertoo:

 

Edellisestä kirjoittamisestani on kulunut muutama kuukausi, tammikuusta tähän maaliskuun loppuun on sattunut erittäin paljon asioita ja yllättäviä sellaisia.

Niin kuin aikaisemmassa kirjoituksessani kerroin, että lähdin kokeilemaan työntekoa kuntoutukseni jälkeen viime joulukuussa. Sen suhteen on nyt niin, että minut on töissä ns ylennetty ja nykyään olen varapäällikkö työssäni eli minulle kuuluu paljon nykyään toimistohommia ja työntekijöiden koulutusta, uusien ihmisten haastatteluja ja kouluttamista. Mukavaa, erilaista ja antoisaa hommaa.

Tämän lisäksi tyttäremme Karita sai kunnia osallistua erään koulun päättötyöhön :) Jos kaikki menee niin kuin pitää niin neiti saa oman dokumentin, mutta tuosta hiukan myöhemmin keväällä lisää. Samoin hänellä on nyt jännät paikat: peruskoulu päättyy parin kuukauden päästä ja uudet haasteet odottavat. Toivottavasti pääsee haluamalleen alalle kun yhteisvalinnan tulokset tulevat.

Meillä kotona alkaa haasteiden viikot kuinka selvitä asunnossa mihin ei tule vettä, ei voi tiskata, pestä pyykkiä, käydä suihkussa saatika vessassa. Ruoan laittaminenkin on vielä epäselvää. Meillä nimittäin alkaa kylpyhuone ja wc-remontti, jonka on arvioitu kestävän noin 4-6viikkoa.  Ilman minun sukulaisia emme olisi saaneet tyhjennettyä kyseisiä tiloja ja välillä sitä miettii että miten oikeastaan tarvitseekin ulkopuolisten apua paljon. Vaikka koitetaankin mennä hirveän paljon niin et itse tehdään ja ratkaistaan asioita. Kun remontti on valmis joudumme pyytämään apua siihen, että saamme tavarat paikoilleen ja jälkisiivottua, mutta se on sen ajan murhe ja siitäkin selvitään. Asenne-kysymys :)

Lisäksi tässä lähipäivinä selviää kuinka ensi kesä menee :) Että joudummeko jälleen sopeutumaan yhteen isoon leikkaukseen, tällä kertaa on Kimmon vuoro. Alla oleva kuva on kesältä 2012, joka on jäänyt mieleen haasteellisena mutta antoisana.

Tällä kertaa tuohon kuvaan nähden leikataan vain toinen jalka ja Kimmo on kolme vuotta vanhempi ja fiksumpi. Häntä lainatakseni, tästäkin selvitään ja tämä on vain hänen parhaakseen, vaikka itse olin jo luovuttamassa, kun en itsekkään ole täysin toipunut vieläkään kohta vuoden takaisesta leikkauksesta. Mutta jostakin tuohonkin se voimavara kyllä löytyy.

Elämä tällä hetkellä on erittäin hyvää ja antoisaa haasteita piisaa ja lisää on tulossa. Päivääkään en elämästäni vaihtaisi pois. Välillä kyllä tulee ajatelleeksi, että voi kun joku toinen saisi elää tätä meidän elämää edes yhden viikon niin näkisi mitä kaikkea tämä on. Ehkä unohtuisi ns. turhat valitukset ja pikku nuhat, vaikka ne voi toiselle olla toki isokin juttu.

Tässä vielä kuva muutaman vuoden takaa: Karttusen kolmikko virpomassa vuonna 2005.

 

 

 

Tuula