Kesäkuun kuulumisia

Olen ehtinyt viime aikoina kirjoittamaan hävettävän vähän, vielä vähemmän kuin aiemmin. Syyksi ei löydy mitään mehevää draamaa tai muutakaan kiinnostavaa, kolme kirjainta, työ.  Jäin Vapun jälkeen harjoittelupaikkaan keikalle ja siinä vierähti muutama viikko, valmistuin ja tein pari keikkapäivää toisessa paikassa. Olen nauttinut sihteerin työstä terveydenhuollossa ja kokenut sen sopivan haastavaksi mutta en raskaaksi.  Toki olen ollut väsynyt eikä konetta ole juuri arkena tullut avattua kun työ on pääasiassa näyttöpäätteen tuijottamista :) Kokonaisuudessaan olen erittäin tyytyväinen aikuiskoulutukseen ja alanvaihtoon varsinkin kun sain heti hankittua tuntumaa itse työhön. Nyt olisi sitten löydettävä se pitempiaikainen työ, kesä on kyllä hiljaista aikaa kaikilla aloilla. Luulen että haen ensisijaisesti osastonsihteerin töitä vaikka kävinkin myös toimistopuolen tutkinnon osan, olen niin tykästynyt sairaalaan työympäristönä. Minua harmittaa välillä aikaisempi vanhustyön AMK-tutkintoni, kun olen koulutukseen nähden saanut niin vähän alan töitä tehtyä ja edelleenkin olen hyvin kiinnostunut vanhustyön tilanteesta enkä haluaisi että ammattitaitoni pääsee ruostumaan. Ehkä nyt vain ei ole minun aikani geronomina, tai ehkä ammatista ei vieläkään yli 15 vuoden koulutuksen jälkeen tiedetä tarpeeksi?

Mitä muuta meille kuuluu, meillä on kesäkin jatkunut aika lailla arkena koska olemme molemmat töissä, minä tosin nyt vähemmän. Elokuussa ennen pojan esikoulun aloitusta olisi tarkoitus pitää vielä lomaa yhdessä. Tuntuu hurjalta että ihan äsken jäpikkä oli juuri täyttänyt kolme ja menee nyt jo eskariin. Tuntuu myös että meidän elämä on kohta vuoden yhdessä asumisen jälkeen löytänyt omat uomansa ja kaikki on paremmin kuin hyvin. Lukuunottamatta päänsärkyä joka edelleenkin on osa arkeani vuorokauden ympäri, aika viheliäinen vaiva. Nyt odotellaan unitutkimuksen tulosta, sitten ajattelin tarkistuttaa kilpirauhasarvot ja lopuksi miettiä taas narskuttamisen hoitoa. Tällä hetkellä pään kuvantamistutkimuksia ei nähdä tarpeellisena kun voin kuitenkin muuten hyvin eikä ole mitään hälyttäviä oireita. Silti toki välillä käy mielessä onko kaikki siellä aivoissa kunnossa kun vaan särkee ja särkee.

Tämmöisiä pikakuulumisia ilman kuvia tällä kertaa.
Toivottavasti olette yhä matkassa mukana!

-Elisa