Vinkit uusperhe-elämään

Kun reilu kaksi vuotta sitten aloitimme yhteisen taipaleen pienenä uusperheenä ihmettelin välillä kuinka vähän on tarjolla asiantuntevaa tietoa ja neuvoja. Esimerkiksi Väestöliiton ja Suomen Uusperheen liiton tekstit ovat hyviä, mutta kaipasin enemmän myönteisiä kokemuksia ja onnistumistarinoita. Googlettamalla kun usein tämän aiheen tekstit on usein "En kestä/en rakasta mieheni lapsia", "Kannattaako jatkaa?", "Mitä teen?"- tyyppisiä. Minä halusin tietää saanko ja voinko todella rakastaa puolisoni lasta näin paljon, onko minulla siihen oikeus? Rakkauden määrä oli yllätys koska lähdin liikkeelle ilman mitään ennakko-oletuksia. Uskon nyt tietäväni edes hitusen siitä miltä tuntuu saada maailmaan oma lapsi.

Luin uusimmasta Kaksplussasta, että joka kymmenes alle 18-vuotias elää uusperheessä. Se tarkoittaa, suurta määrää lapsia ja vielä suurempaa määrää aikuisia pohtimassa uusperheyden ehkä kinkkisiäkin kiemuroita. Mehän emme yksilapsisena perheenä edusta sitä ehkä tyypillisintä mielikuvaa uusperheestä, jossa on minun ja sinun lapset. On eri asia puhua suuresta kuin pienestä perheestä ja siksi puhun vain meidän näkökulmastamme. Me olemme asuneet yhdessä alle vuoden, mutta sekä minulta että mieheltäni löytyy aikaisempaa kokemusta uusperheenjäsenenä. Tässä siis muutama vinkki joiden avulla voi saada otetta omiin pohdintoihin ja uskallusta heittäytyä uuteen elämänvaiheeseen.

UUSPERHEEN TUKIPAALUT

1. Hyväksy historia

Kaikki uusperheet ovat kaiken aikaa tekemisissä historian ja nykyisyyden kanssa. On entiset puolisot, historia heidän kanssaan ja suhde uuteen puolisoon. Yhteinen matka saattaa alkaa hyvin yllättäen tai erosta on ehkä kulunut jo vuosia aikaa. Joka tapauksessa oma ja toisen menneisyys on käsiteltävä ja hyväksyttävä jollain tasolla jotta voi uppoutua uuteen rakkauteen. Mikäli vanhoja jutut hautaa ne voivat aiheuttaa kitkaa tulevaisuudessa jopa erinomaisessakin parisuhteessa. Hyväksy siis eksä ja pieleen mennyt avioliitto, niin oma kuin toisen. Hyväksyminen ei ole aina helppoa ja sitä voidaan ajatella prosessina, jossa pienin askelin vapaudutaan vanhoista taakoista. Ja lopulta askel on kevyt.

2. Anna aikaa

Etenkin lapset tarvitsevat aikaa sopeutua uuteen yllättävään tilanteeseen, nenännyrpistys ei suinkaan tarkoita ettei lapsi tykkäisi vaan voi pikemminkin viestittää "tykkään sinusta mutta en tiedä miten minun pitäisi olla...". Pyri olemaan rauhallinen: vaikka rakkaus sekoittaa pääsi ja haluaisit herätä toisen vierestä joka aamu on parempi painaa alussa hieman jarrua kuin syöksyä päistikkaa tuntemattomaan. Paras keino on yrittää ottaa elämä päivä kerrallaan ja pikku hiljaa luoda omia haaveita ja toiveita suhteelle ja perhe-elämälle. Itse olen aika vauhdikas luonne ja teen päätöksiä nopeasti. Minulla oli heti suhteen alusta hyvin varma olo ja omaksi hämmästyksekseni halusin edetä hitaammin kuin koskaan ennen. Odotus ja ikävä palkittiin puolentoista vuoden kohdalla kun muutimme yhteiseen kotiin ja välimatka jäi enää muistoksi. Muutto teki meistä perheen joka on pieni mutta tiivis trio.

3. Vältä ennakkokäsityksiä

Uusperhe-elämä on liian monimutkaista, ei voi onnistua. Kamalat exät, erot kasvatusnäkemyksissä, lasten riidat... Ennakkoluuloja ja Epäileviä tyyppejä aina löytyy, joskus hyvinkin läheltä. He saattavat suhtautua hyvinkin negatiivisesti onneesi. On olemassa myös ihmisiä joiden mielestä "uusperhetouhu" on ydinperheiden rikkomista. Sinun ei kuitenkaan tarvitse kuunnella heitä. Läheisiä on hyvä kuunnella, mutta ethän anna heidän mielipiteidensä vaikuttaa päätöksiisi? Kliseisesti, kuuntele sydäntäsi.

4. Puhu

Kaikkein tärkeintä on kommunikaatio kaikkien perheenjäsenten välillä. Emme vain kahdestaan päättäneet muuttaa vaan kuulostelimme myös silloin 4-vuotiaan pojan ajatuksia. Myös hän halusi että olemme enemmän yhdessä, ikävä näkyi eniten hänessä. Arvostan paljon sitä että meillä puhutaan asiat halki, vaikka se välillä sattuisikin tai ei ehkä olisi mitään sanottavaa. Näin vanhat jutut voi jättää taakse ja jatkaa ilman painolastia.

5. Pitkä piina = Pitkä pinna

En sano että tottuminen lapsiperhearkeen olisi ollut helppoa. Lapsen pitkä ja voimakas uhmaikä on ollut raskasta ja on ollut hetkiä kun on tuntunut että arki on pelkkää seilaamista tunnemyrskystä toiseen. Kärsivällisyyteni on kuitenkin ihan eri mitoissa kuin alussa ja nykyään olen mestari keksimään kompromisseja, silloin kun niitä voi käyttää. Hyvät hetket korvaavat kyllä ne kurjemmat ja jossakin vaiheessa sitä jo nauretaan yhdessä turhille nokkapokille.

6. Näe vaivaa

Perhe vaatii toimiakseen panostusta. Ei riitä että säännöt on olemassa, niistä on pidettävä kiinni. Lapset ovat selittelyn mestareita mutta rajat on oltava. Myös parisuhteen hoitaminen jää monesti arjen velvollisuuksien ja rutiinien alle. Ehkä pitkien liittojen salaisuus on kumppanin huomioiminen ihan joka päivä, pienilläkin teoilla. Me emme ole kokeneet seurusteluaikaa ilman lasta enkä osaa kaivata sitä. Kun sitten saamme olla kahdestaan tuntuu olo ihan yhtä rakastuneelta kuin alussa, ihan kuin aikaa ei välissä olisi ollutkaan.

Uusperheen perheytyminen voi kestää joidenkin asiantuntija-arvioiden mukaan jopa kolme vuotta. Se tuntuu ehkä pitkältä ajalta, mutta minusta aika on kulunut hyvin nopeasti. Jokainen päivä vie meitä eteenpäin ja jokaisesta päivästä olen kiitollinen. Riskihän se oli, mutta paras sellainen <3

-Elisa