Kun lopulta helpottaa

Voin mennä ihan mihin vaan haluan, tehdä mitä haluan ja ajatella mitä haluan. Olen hereillä, elossa, läsnä, energinen, terve, ihana ja kaunis.

On kulunut noin 8 viikkoa DNRS-ohjelman aloittamisesta ja voin ilolla kertoa että pystyn:

- menemään mihin paikkaan ja rakennukseen tahansa

- käyttämään mitä tahansa pesuaineita

- oleilemaan pesuaineosastolla ja haistella ihania tuoksuja

- syömään mitä vain haluan

- urheilemaan pitkiä aikoja

- elää ilman kipulääkitystä

- elää vain yhden lääkityksen kanssa

- tapaamaan ystäviäni milloin ja missä vain

- nukkumaan 8 tuntia yössä ja olemaan muun ajan pirteä ja energinen

-  palaamaan pian työelämään

Nämä asiat ovat suurelle osalle ihmisistä normaaleja ja niin nykyään minullekin. Kuitenkin ne ovat minulle myös isoja ihmeitä ja todellinen juhlanpaikka, koska elämä on muuttunut viime aikoina niin paljon ja vain oman ajatteluni kautta. DNRS näyttäytyi ensimmäisen kerran elämässäni viime kesänä, kun olin kummitätini kanssa kahvilla ja luin pöytään jätettyä lehteä, jossa kerrottiin 15-vuotiaan tytön löytäneen avun tilanteeseensa Kanadasta ja Annie Hopperin luoman ohjelman avulla. Luin jutun mielenkiinnolla ja taisin puhuakin siitä jotain siinä kahvilla. En kuitenkaan tiennyt ettei aika ole vielä kypsä minun tutustua siihen ja kului vielä pitkän aikaa eteenpäin.

Tänä keväänä aloin huomata ohjelman tulevan minua lähelle uudestaan ensin Maria Nordinin blogin kautta ja sitten lukiokaverin suunnasta. Kiinnostukseni ja samalla skeptisyys heräsi mutta päätin tarttua materiaaliin ja tänään odotan oman tilauksen tekemistä. Olen opiskellut lainamateriaalin avulla ja se on ollut aivan yhtä tehokas, mutta seuraavaksi haluan syventyä ohjelmaan vielä enemmän. Toivottavasti jonain päivänä voin valmentaa myös muita ja olla mukana tuomassa DNRS:a yhdessä muiden kanssa Suomeen ja enemmän näkyville. Ohjelma sopii aivan kaikille vaikka ei olisikaan mitään haasteita sillä siihen kuuluva positiivisten muistojen ja onnellisen tulevaisuuden läpikäyminen uudistaa ja ilostuttaa ketä vain. Vain 20 minuutin harjoittelun jälkeen olo on rento ja iloinen joten voitte kuvitella miten huippu olo on 2-3 tunnin jälkeen, no aika uskomaton. Parasta koko hommassa on meidän ihanan kannustava ja aktiivinen porukka.

Viimeksi eilen söin ihanaa raakakakkua ja jaoin kokemuksia ja vinkkejä harjoituksista. (Maria on kuvannut menetelmää todella hyvin omassa blogissaan) Suorastaan säteilin ja pursuin intoa, naurua ja iloa muiden lailla ympärilläni. Muut treenaajat ovat minulle tosi rakkaita ja meillä on aina hauskaa yhdessä. On ihan mahtavaa ettei mistään menneestä tarvitse enää puhua vaan voimme valita ilon ja rennon olon. Jonkin verran välillä minun täytyy ohjata keskustelua eri urille tai jos se ei ole mahdollista niin teen kierrosta mielessä ja olen näin hyvin omalla training zonellani joka kasvaa koko ajan todella huimaa vauhtia. Kun saan jonkun altisteen matkaan kiitän siitä ja otan sen työn alle saman tien. Kun looppi muistuttaa olemassa olostaan harhautan aivoja laskemalla eri värisiä juttuja ja pyrkimällä oikein maadottumaan osaksi ympäristöäni ja ajattelemaan itseäni tosi ihanana. Se miten tämä erottuu tavallisesta positiivisesta ajattelusta on aktiivinen, joskus jatkuvakin säännöllinen harjoittelu, ja toisto. Muistojen ja tulevaisuuden kuvien ei tarvitse olla tosia vaan ne voivat olla mitä vaan hyvältä tuntuvia asioita. Ja tässä ehkä piileekin ohjelman hienous, koska ei ole rajoja siinä mitä ajatellaan, ainoastaan se että pyritään uudistamaan synapsiyhteyksiä ja katkaisemaan vanhoja haitallisia ratoja. Ja se onnistuu hiljalleen mitä uskomattomilla tavoilla! 

Läheiseni ovat ottaneet uuden aluevaltaukseni hienosti vastaan ja olen saanut tällaisia kommentteja kuin "Olet taas hereillä ja se on ihanaa", "Olen onnellinen sun puolesta", "On niin ihana nähdä sinut niin lempeänä ja rakastavana", "Rakastan sinua", "Olet aina ollut niin sinnikäs ja innokas tekemään, olen ylpeä sinusta". Olen syvästi kiitollinen ja iloinen näistä sanoista ja huomioista. Nykyään halatessani toista ihmistä siinä on ihan uudenlainen rakastava ja kehoa ravitseva energia. Päivittäin tuntuu kuin aivot bilettäisivät ihan täysiä ja mä oon niin mukana. Kävinkin viikko sitten tanssimassa yhdellä klubilla ja se tuntui niiiiiiiiiiin hyvältä. Ihana elämä, ihana minä, ihanat me!

Jälleen kerran mitä kauneimmat kiitokset DNRS:stä vinkanneelle ystävälleni Elinalle ja kaikille uusille ystävilleni, olette niin kauniita ja ihania. Tässä se uudistuminen ja tervehtyminen on lähtenyt hienosti käyntiin ja nyt mennään isolla vaihteella eteenpäin mutta antaa mennä vaan <3

Lisätietoa:

Maria Nordinin blogi:

https://blogit.kaksplus.fi/kotitalouskriisi/parannunko-home-monikemikaaliyliherkkyydesta-talla-mentelmalla/

https://blogit.kaksplus.fi/kotitalouskriisi/dnrs-harjoituksia-kosmetiikkaa-pesuaineita-lasinpesunestetta-haistelemassa/

Silja Arokari:

http://www.iltalehti.fi/terveys/2016091822321619_tr.shtml

http://littlegoal.blogspot.fi/2016/03/mitka-ihmeen-harjotteet.html

Internet:

ohjelman kotisivut

tilaa oma pakettisi täältä