Sivut

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Taivas ei oo rajana - päästä irti menneestä

Edellisen postauksen julkaisu sai aikaan ihanan fiiliksen, jossa haluan vielä viipyä. Tätä nykyä mulla on hirveesti unelmia ihan joka päivä ja se tuntuu ihan tosi hyvältä. Aktiivisen hyvien asioiden ajattelu ja unelmoiminen tuottaa tulosta jo pienellä aikavälillä -  rauhallisuutta, mielihyvää ja iloa, onnea. Viimeksi tänään aamulla itkin onnesta kun kuuntelin ystäväni harjoitusta jonka lopussa hän alkoi itkeä. Oon niin käsittämättömän onnellinen tästä muutoksesta. Silti yksi erittäin tärkeä asia on päästää irti menneestä, jota olen tähän asti kantanut mukana. Meillä jokaisella on niitä kipeitä kohtia, ehkä jo hyvinkin parantuneita mutta sitten taas auki repeytyviä, jotka on osa meidän ihmisyyttä. Mutta entä jos voisin antaa kaiken anteeksi ja saada kaiken anteeksi? Muuttuisiko ajattelu, olisko sydän keveämpi? Suojaa itseäsi näiltä ja peitä ne ihanilla asioilla. No miksi? Miksi luopuisin siitä, mikä on tehnyt minusta tämän ihmisen? Koska: et tarvitse niitä enää! <3 En tule poistamaan mitään kirjoituksia blogista, mutta sellaiset alas vetävät kuvat ja tekstit saatan poistaa, jotka ovat tarpeettomia, mutta koskaan en unohda sitä kaikkea mitä olen kokenut. Jokaisella kohtaamisella on ollut ihan selkeä tarkoitus omalla polullani ja myös viimeisellä sydämen särkemisellä, sillä vasta olikin :) Käydessäni raastavimpia tekstejä läpi ja kirjoittaessani nyt kirjaa oon huomannut helposti sitä valahtaa takaisin samaan vanhaan ajatteluun, kun se on niin paljon helpompaa. Vaikka ei edes loppujen lopuksi ole. Jokainen voitettu ajatusta haasteesta ja "niistä" on voitto. Enää en lähde mukaan pyörremyrskyn keskukseen ja annan kaiken anteeksi, lähetän muiden suuntaansa niin suurta rakkautta kuin vain voin ja mielessäni kiitän heitä kaikesta.

Haaveilu ja unelmointi on siis tosi tärkeetä päivittäisessä elämässä. Kuitenkin samalla muistaen että me eletään jatkuvassa muutoksessa ja nämä suunnitelmat ja polut saattaa muuttua. Tällä hetkellä mun suurin haaveeni on pystyä jakamaan tätä hyvää oloa teille lukijoilleni ja vaikka ensin vähän arkailin sanoa niin kyllä, olen tosi onnellinen tänäänkin. Se tuntuu tosi ihmeelliseltä ajatellen kaikkea kokemaani, mutta pitkänkin sateen jälkeen paistaa aurinko ja enää ei tunnu tyhjältä tai että jokin aina vetäisi kuitenkin suupielet alaspäin, jos näin on niin senkin voi muuttaa! Haluaisin että ymmärtäisimme tarkoituksen sanojemme takana ja sen, miten kielteiset mielleyhtymät ja tapamme sanoittaa elämää vaikuttaa meihin. Mulla on tapa kirjoittaa mollissa ja mun esikoiskirja tulee käymään myöskin siellä mutta mukana kulkee koko ajan toivo. Pyrin kuvaamaan asioita, joita arvelen teidänkin pohtivan, mutta ennen kaikkea tavoitteena on myös hyvä tarinankerronta. Vaikka omaelämäkertaankin ehkä olisi ollut aineksia, niin tällä hetkellä valinta oli ehdottomasti fiktio. Tulen jakamaan blogin puolella jonkinlaista katkelmaa, mutta todennäköisesti vasta kustantajakierroksen aikana. Pyytäneille tulee myös sitten oma kappale luettavaksi.



Toivotan kaikille ihanaa ja lämmintä juhannuksen aikaa, itse vietän sekä mökki että kaupunkijuhannusta ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti